Charunin restaurointiblogi
Re: Charunin restaurointiblogi
tuota neasfoot öljyä olisi varmaan joskus tilailtava ja koetettava, en oo siihen asti vielä kerennyt ku on tätä muuta kiirusta pitänyt
Kirppareilta on aina mukava tehdä löytöjä, Itse etsin noita erilaisii kuppeja vaahdotusta varten pitkään ja hartaasti. Ku eurolla kahdella aina sinnäpäin kupin löysi nii ainahan se mukaan tarttui
Olikos sulla se ultraäänipesuri vai muistanko väärin, sellaisellakin vois se framen selkä lähtee irti.
Kirppareilta on aina mukava tehdä löytöjä, Itse etsin noita erilaisii kuppeja vaahdotusta varten pitkään ja hartaasti. Ku eurolla kahdella aina sinnäpäin kupin löysi nii ainahan se mukaan tarttui
Olikos sulla se ultraäänipesuri vai muistanko väärin, sellaisellakin vois se framen selkä lähtee irti.
Maaniseksi paisunutta veitsien harrastelua jo alkupuolelta kakstuhatlukua.
http://elevator.kuvat.fi/kuvat/Razors/
http://elevator.kuvat.fi/blog/
https://www.youtube.com/channel/UCvqXv0 ... Nr9vm-e2HA
http://elevator.kuvat.fi/kuvat/Razors/
http://elevator.kuvat.fi/blog/
https://www.youtube.com/channel/UCvqXv0 ... Nr9vm-e2HA
Re: Charunin restaurointiblogi
Suosittelen kyllä lämpimästi tuota öljyä etenkin, jos kuivuneiden sarvien kanssa tulee työskenneltyä ja niihin haluaa saada alkuperäistä joustoa ja fiilistä palautettua. Itsellä ois tarkoitus testata tuon öljykäsittelyn päälle heittää puhdasta mehiläisvahaa, jolla ilmeisesti pitäisi saada sarvi kiiltämään ja samalla se oletettavasti myös suojaa kuivimiselta sekä värjäymiltä.
Oikein muistat eli UÄ-pesuri löytyy. Pitää kyllä kokeilla sitäkin, jos ei CRC auta. Tarkoitus on kyllä muutenkin yrittää ultralla irroitella pinttymiä ja jos sillä saisi framenkin liikkumaan, niin vielä parempi. Kiitokset vinkistä - ei jotenkin tullut itsellä mieleen.
Oikein muistat eli UÄ-pesuri löytyy. Pitää kyllä kokeilla sitäkin, jos ei CRC auta. Tarkoitus on kyllä muutenkin yrittää ultralla irroitella pinttymiä ja jos sillä saisi framenkin liikkumaan, niin vielä parempi. Kiitokset vinkistä - ei jotenkin tullut itsellä mieleen.
Re: Charunin restaurointiblogi
puhdas mehiläisvaha ei kovetu oikein koskaan sellaiseksi että kestäisi vettä. Siinä pitäis olla sitten jonkin verra Karnaubavahaa seassa. Itseasiassa veikkaan että puhdas karnaubavaha voisi toimia mehiläisvahaa paremmin.
Mä oon onnistunut hajottaa uä pesurilla joskus sellaisiakin juttuja joita ei ollut tarkoitus hajottaa. Uskoisin että se crc toimii kanssa niinku pitääkin.
Mä oon onnistunut hajottaa uä pesurilla joskus sellaisiakin juttuja joita ei ollut tarkoitus hajottaa. Uskoisin että se crc toimii kanssa niinku pitääkin.
Maaniseksi paisunutta veitsien harrastelua jo alkupuolelta kakstuhatlukua.
http://elevator.kuvat.fi/kuvat/Razors/
http://elevator.kuvat.fi/blog/
https://www.youtube.com/channel/UCvqXv0 ... Nr9vm-e2HA
http://elevator.kuvat.fi/kuvat/Razors/
http://elevator.kuvat.fi/blog/
https://www.youtube.com/channel/UCvqXv0 ... Nr9vm-e2HA
Re: Charunin restaurointiblogi
Eihän se mehiläisvaha kovetu, kun on vahamaista ( ) , mutta ainakin puun kanssa se tekee miellyttävän tuntusen käteen ja suojaa varsin hyvin (mehiläisvahalla hyvin suojattu puu kestää esim. vedessä lillumista ties kuinka pitkään vettymättä, mutta toki käytössä vahapinta kuluu, eli sitä pitää muistaa hoitaa ).Elevator kirjoitti:puhdas mehiläisvaha ei kovetu oikein koskaan sellaiseksi että kestäisi vettä. Siinä pitäis olla sitten jonkin verra Karnaubavahaa seassa. Itseasiassa veikkaan että puhdas karnaubavaha voisi toimia mehiläisvahaa paremmin.
Mä oon onnistunut hajottaa uä pesurilla joskus sellaisiakin juttuja joita ei ollut tarkoitus hajottaa. Uskoisin että se crc toimii kanssa niinku pitääkin.
Mulla on tossa läjä mehiläisvaha "kennoa" ja sillä ajattelin kokeilla hinkata sarvikahvan ja kattoa mitä tulee. Sen kuitenkin epäilisin lähtevän melko helposti pois kuumalla vedellä, saippualla ja kynsiharjalla, jos ei olekaan hyvä.
Lisäksi meikäläisen järkeilyjen perusteella mehiläisvaha on orgaanisena tuotteena muutenkin sarvelle sopivampaa, kuin esim. isojen tehtaiden kemikaalitökötit, jotka sarvi pahimmassa tapauksessa vetäsee sisäänsä. Karnaubavahaa vissiin käyttävät maailmalla jonkun verran näissäkin vehkeissä, mutta itse en ole siihen vielä sen kummemmin tutustunut.
Re: Charunin restaurointiblogi
Joo ihan oikeessa oot tuon mehiläisvahan suhteen. Kuumaa vettä se ei kestä. Yhden oman veitsenkahvan joskus käsittelin puhtaalla mehiläisvahalla kokeeksi ja lopputulos ei ollut mun mieleeni. Sellaistakin mehiläisvahaa on missä on karnaubavahaa joukossa. Se parantaa kulutuskestävyyttä. Motonetistä esimerkiksi löytyy karnaubavahaa simoniz merkkisessä purkissa. Sitä käytetään autovahana. Jos innostut kokeilemaan nii voit itse sekoittaa noita yhteenkin.Charun kirjoitti:Eihän se mehiläisvaha kovetu, kun on vahamaista ( ) , mutta ainakin puun kanssa se tekee miellyttävän tuntusen käteen ja suojaa varsin hyvin (mehiläisvahalla hyvin suojattu puu kestää esim. vedessä lillumista ties kuinka pitkään vettymättä, mutta toki käytössä vahapinta kuluu, eli sitä pitää muistaa hoitaa ).Elevator kirjoitti:puhdas mehiläisvaha ei kovetu oikein koskaan sellaiseksi että kestäisi vettä. Siinä pitäis olla sitten jonkin verra Karnaubavahaa seassa. Itseasiassa veikkaan että puhdas karnaubavaha voisi toimia mehiläisvahaa paremmin.
Mä oon onnistunut hajottaa uä pesurilla joskus sellaisiakin juttuja joita ei ollut tarkoitus hajottaa. Uskoisin että se crc toimii kanssa niinku pitääkin.
Mulla on tossa läjä mehiläisvaha "kennoa" ja sillä ajattelin kokeilla hinkata sarvikahvan ja kattoa mitä tulee. Sen kuitenkin epäilisin lähtevän melko helposti pois kuumalla vedellä, saippualla ja kynsiharjalla, jos ei olekaan hyvä.
Lisäksi meikäläisen järkeilyjen perusteella mehiläisvaha on orgaanisena tuotteena muutenkin sarvelle sopivampaa, kuin esim. isojen tehtaiden kemikaalitökötit, jotka sarvi pahimmassa tapauksessa vetäsee sisäänsä. Karnaubavahaa vissiin käyttävät maailmalla jonkun verran näissäkin vehkeissä, mutta itse en ole siihen vielä sen kummemmin tutustunut.
Maaniseksi paisunutta veitsien harrastelua jo alkupuolelta kakstuhatlukua.
http://elevator.kuvat.fi/kuvat/Razors/
http://elevator.kuvat.fi/blog/
https://www.youtube.com/channel/UCvqXv0 ... Nr9vm-e2HA
http://elevator.kuvat.fi/kuvat/Razors/
http://elevator.kuvat.fi/blog/
https://www.youtube.com/channel/UCvqXv0 ... Nr9vm-e2HA
Re: Charunin restaurointiblogi
Kirpparilöytöä tullut hieman siistittyä. Tämä siis on se veitsi, joka kaipaa uuden kahvan kaverikseen.
Ensin kuvaa pesun, CRC-kylvyn ja UÄ-pesun jälkeen;
Kuten näkyy (jos näkyy), niin aktiivista ruostetta ei ole ja muutenkin enimmäkseen terässä on vain tummanharmaata patinaa.
Välivaiheen kuvat katos jonnekin bittitaivaaseen, mutta tuon jälkeen naputtelin framen irti terästä (ei lähtenyt CRC- ja UÄ-käsittelynkään jälkeen kovin kevyesti), hinkkasin #320-2000 vesihiomapaperilla terän ja #600-2000 framen, sekä kiillotin Autoglymillä osat ja naputtelin framen takaisin:
Peilikiiltoa en lähtenyt hakemaan, kun käyttöön tämän on tarkoitus tulla, eikä hyllynkoristeeksi ja vaikka kuvasta ehkä toisin saattaa luulla, niin ihan kiiltävää ja kirkasta tuo teräs nyt on - salama vaan tahtoo vääristää värejä turhankin kanssa.
Loppuun vielä kuva terästä täysin samassa kunnossa kuin edellisessäkin, mutta hieman eri tavalla valaistuna;
Seuraavaksi sitten pitäis kahvaa veistellä, kasata ja terottaa veitsi, sekä tietysti suorittaa koeajo tälle varsin mielenkiintoiselle yli sata vuotta vanhalle käsityön taidonnäytteelle.
Loppuun vielä bonuskuva Dahlgrenista Reynoldsin rinnalla, josta käy varsin hyvin ilmi tämän Eskilstunan terän pienehkö koko:
Ensin kuvaa pesun, CRC-kylvyn ja UÄ-pesun jälkeen;
Kuten näkyy (jos näkyy), niin aktiivista ruostetta ei ole ja muutenkin enimmäkseen terässä on vain tummanharmaata patinaa.
Välivaiheen kuvat katos jonnekin bittitaivaaseen, mutta tuon jälkeen naputtelin framen irti terästä (ei lähtenyt CRC- ja UÄ-käsittelynkään jälkeen kovin kevyesti), hinkkasin #320-2000 vesihiomapaperilla terän ja #600-2000 framen, sekä kiillotin Autoglymillä osat ja naputtelin framen takaisin:
Peilikiiltoa en lähtenyt hakemaan, kun käyttöön tämän on tarkoitus tulla, eikä hyllynkoristeeksi ja vaikka kuvasta ehkä toisin saattaa luulla, niin ihan kiiltävää ja kirkasta tuo teräs nyt on - salama vaan tahtoo vääristää värejä turhankin kanssa.
Loppuun vielä kuva terästä täysin samassa kunnossa kuin edellisessäkin, mutta hieman eri tavalla valaistuna;
Seuraavaksi sitten pitäis kahvaa veistellä, kasata ja terottaa veitsi, sekä tietysti suorittaa koeajo tälle varsin mielenkiintoiselle yli sata vuotta vanhalle käsityön taidonnäytteelle.
Loppuun vielä bonuskuva Dahlgrenista Reynoldsin rinnalla, josta käy varsin hyvin ilmi tämän Eskilstunan terän pienehkö koko:
Re: Charunin restaurointiblogi
Tähän väliin "vähän" helpompi kunnostusurakka.
Löyty Porvoon vanhan kaupungin antiikkiliikkeestä pari veistä, joilla molemmilla hintaa 20€. Toinen täysin FUBAR (sarvikahvat halkeilleet, liuskottuneet ja palasiakin puuttu, sekä terä loppuunkulunut) ja se saikin jäädä hyllyyn. Tämän nyt työnalla olevan veitsen ohitin kertaalleen, koska mielestäni hinta oli turhan korkea, kun kahvatkin näytti olevan selluloidia, mutta koska mitään muuta järkevää en putiikeista löytänyt (yksi kolmiosainen Gillette kyllä jäi kaupan hyllyyn, eli jos jotakuta höylämiestä kiinnostaa, niin Jokikadulta Rihkamakadun ja Mannerheiminkadun väliseltä pätkältä löytyvästä antiikkiliikkeestä voi käydä ihmettelemässä ), niin pienen tuumailun ja kahvitauon jälkeen päätin kuitenkin käydä uudelleen katsomassa tätä veistä, koska en halunnut tyhjin käsin lähteä kotiin.
Veitsi vaikutti pikaisen tutkiskelun jälkeen olevan täysin iskemätön ja pieniä tummumia terässä ja likaista kahvaa lukuunottamatta kuin tehtaalta juuri tullut, joten päätin napata sen mukaan.
Kotosalla sitten kevyen vesi-saippuapesun jälkeen rupesin ihmettelemään kahvaa tarkemmin, koska tuntuma ei ollut aivan muovinen ja kahvan materiaalivahvuus oli todella minimaalinen ja tästä heräsi pieni epäilys, josko olisi kerrankin käynyt tuuri.
Ankaraa nettiselailua norsunluun ominaisuuksista ja tunnistamisesta, sekä tietysti testailua; "hammasta vasten naputtelu"-testi - check, vuosirenkaiden epäsäännönmukaisuus - check, pienet sahan/viilan jäljet kahvojen sisällä - check, hyvin ohuet kahvat - check, sekä muita netissä vastaan tulleita vahinkoa tekemättömiä testejä, joista kaikki viittasi norsunluuhun. Varmistukseksi vielä tarkistin USB-mikroskoopilla "schregerin viivat", jotka näyttivät olevan yli 115 asteen kulmassa, eli kyseessä mitä varmimmin on ihka aitoa norsun syöksyhammasta.
Itse tykkään myös pyrkiä selvittämään aikakauden, jolloin omat veitseni on valmistettu, joskaan tässä tapauksessa sen tarkka rajaus on varsin haastavaa, koska valmistajan nimeä, tai muitakaan johtolankoja ei tässä veitsessä juuri ole. Veitsessä on merkintä "Sheffield - England", joten se on suurimmalla todennäköisyydellä valmistettu 1891 jälkeen, koska silloin tuli Madridin sopimuksen myötä voimaan määräys valmistusmaan mainitsemisesta - tätä ennen veitsissä luki vain valmistuspaikka esim. "Sheffield".
Veitsessä mainittu hotelli Australia taas valmistui 1891 ja purettiin 1971, eli kovin tarkkaa aikaa ei tuostakaan saa pääteltyä. Pitänee jatkaa salapoliisin työtä vielä myöhemmin.
Työsarkaa tässä veitsessä ei käytännössä ollut juuri lainkaan - kevyt pesu saippualla ja harjalla, sekä terän kiillotus Autosolin tahnalla saivat sen uuden veroiseksi - lukuunottamatta todella pientä micro pittingiä terän sivuissa.
Pientä keskittymisongelmaa terällä kylläkin on, mutta siitä toivottavasti selvitään kevyellä pinnin naputtelulla.
Tässä vielä muutamat kuvat veitsestä:
Kuten näkyy, niin kahvat on todella ohuet verrattuna muihin materiaaleihin. Kuvassa vertailukohteena muovinen kilppari-imitaatio;
Tässä vertailukohtaa toisesta kuvakulmasta, ylimpänä sarvikahvallinen, keskellä em. muovinen ja alimpana sitten tämänkertainen löytö:
Tästä näkyy varsin selvästi nuo epäsäännölliset kasvurenkaat, jotka siis faux ivoryssä ovat suorempia ja tasasin välein toisistaan:
Nyt terottamaan ja ajamaan.
Löyty Porvoon vanhan kaupungin antiikkiliikkeestä pari veistä, joilla molemmilla hintaa 20€. Toinen täysin FUBAR (sarvikahvat halkeilleet, liuskottuneet ja palasiakin puuttu, sekä terä loppuunkulunut) ja se saikin jäädä hyllyyn. Tämän nyt työnalla olevan veitsen ohitin kertaalleen, koska mielestäni hinta oli turhan korkea, kun kahvatkin näytti olevan selluloidia, mutta koska mitään muuta järkevää en putiikeista löytänyt (yksi kolmiosainen Gillette kyllä jäi kaupan hyllyyn, eli jos jotakuta höylämiestä kiinnostaa, niin Jokikadulta Rihkamakadun ja Mannerheiminkadun väliseltä pätkältä löytyvästä antiikkiliikkeestä voi käydä ihmettelemässä ), niin pienen tuumailun ja kahvitauon jälkeen päätin kuitenkin käydä uudelleen katsomassa tätä veistä, koska en halunnut tyhjin käsin lähteä kotiin.
Veitsi vaikutti pikaisen tutkiskelun jälkeen olevan täysin iskemätön ja pieniä tummumia terässä ja likaista kahvaa lukuunottamatta kuin tehtaalta juuri tullut, joten päätin napata sen mukaan.
Kotosalla sitten kevyen vesi-saippuapesun jälkeen rupesin ihmettelemään kahvaa tarkemmin, koska tuntuma ei ollut aivan muovinen ja kahvan materiaalivahvuus oli todella minimaalinen ja tästä heräsi pieni epäilys, josko olisi kerrankin käynyt tuuri.
Ankaraa nettiselailua norsunluun ominaisuuksista ja tunnistamisesta, sekä tietysti testailua; "hammasta vasten naputtelu"-testi - check, vuosirenkaiden epäsäännönmukaisuus - check, pienet sahan/viilan jäljet kahvojen sisällä - check, hyvin ohuet kahvat - check, sekä muita netissä vastaan tulleita vahinkoa tekemättömiä testejä, joista kaikki viittasi norsunluuhun. Varmistukseksi vielä tarkistin USB-mikroskoopilla "schregerin viivat", jotka näyttivät olevan yli 115 asteen kulmassa, eli kyseessä mitä varmimmin on ihka aitoa norsun syöksyhammasta.
Itse tykkään myös pyrkiä selvittämään aikakauden, jolloin omat veitseni on valmistettu, joskaan tässä tapauksessa sen tarkka rajaus on varsin haastavaa, koska valmistajan nimeä, tai muitakaan johtolankoja ei tässä veitsessä juuri ole. Veitsessä on merkintä "Sheffield - England", joten se on suurimmalla todennäköisyydellä valmistettu 1891 jälkeen, koska silloin tuli Madridin sopimuksen myötä voimaan määräys valmistusmaan mainitsemisesta - tätä ennen veitsissä luki vain valmistuspaikka esim. "Sheffield".
Veitsessä mainittu hotelli Australia taas valmistui 1891 ja purettiin 1971, eli kovin tarkkaa aikaa ei tuostakaan saa pääteltyä. Pitänee jatkaa salapoliisin työtä vielä myöhemmin.
Työsarkaa tässä veitsessä ei käytännössä ollut juuri lainkaan - kevyt pesu saippualla ja harjalla, sekä terän kiillotus Autosolin tahnalla saivat sen uuden veroiseksi - lukuunottamatta todella pientä micro pittingiä terän sivuissa.
Pientä keskittymisongelmaa terällä kylläkin on, mutta siitä toivottavasti selvitään kevyellä pinnin naputtelulla.
Tässä vielä muutamat kuvat veitsestä:
Kuten näkyy, niin kahvat on todella ohuet verrattuna muihin materiaaleihin. Kuvassa vertailukohteena muovinen kilppari-imitaatio;
Tässä vertailukohtaa toisesta kuvakulmasta, ylimpänä sarvikahvallinen, keskellä em. muovinen ja alimpana sitten tämänkertainen löytö:
Tästä näkyy varsin selvästi nuo epäsäännölliset kasvurenkaat, jotka siis faux ivoryssä ovat suorempia ja tasasin välein toisistaan:
Nyt terottamaan ja ajamaan.
Re: Charunin restaurointiblogi
Mukava ku jaksat kirjoitella vähän runsassanaisemminkin Mulla on yksi Fiskars jossa on saman tyylinen kahva, samalla tavalla ohut ja muodoltaankin melko likelle. Se vaan on kokenut joskus turmion ja on vähän hajoamispisteessä. Sen veitsen ikä lienee 1920 luvulta, ja tarjoaisin sitä ikää tuohon sunkin veitseen. Fiskarssillehan tuli sitä osaamista ja tarvikkeitakin tietojeni mukaan sheffieldistä.
Maaniseksi paisunutta veitsien harrastelua jo alkupuolelta kakstuhatlukua.
http://elevator.kuvat.fi/kuvat/Razors/
http://elevator.kuvat.fi/blog/
https://www.youtube.com/channel/UCvqXv0 ... Nr9vm-e2HA
http://elevator.kuvat.fi/kuvat/Razors/
http://elevator.kuvat.fi/blog/
https://www.youtube.com/channel/UCvqXv0 ... Nr9vm-e2HA
Re: Charunin restaurointiblogi
Vähän tuntuu menevän jaaritteluksi välillä noi meikäläisen kirjottelut, mutta sen takia lykin kuvia tuonne väliin, ettei tekstiseinän näkeminen pelota lukijoita pois. Tosin itsekin tykkään lueskella vähän pidempiä kirjoitteluja muiden löydöistä/kokemuksista/muista, niin kai joku muukin jaksaa noita romaaneja lukea.Elevator kirjoitti:Mukava ku jaksat kirjoitella vähän runsassanaisemminkin Mulla on yksi Fiskars jossa on saman tyylinen kahva, samalla tavalla ohut ja muodoltaankin melko likelle. Se vaan on kokenut joskus turmion ja on vähän hajoamispisteessä. Sen veitsen ikä lienee 1920 luvulta, ja tarjoaisin sitä ikää tuohon sunkin veitseen. Fiskarssillehan tuli sitä osaamista ja tarvikkeitakin tietojeni mukaan sheffieldistä.
Tuo 20-luku voi olla hyvinkin lähellä totuutta ja hyvin samaltahan tuo Fiskarsin kahva näyttää, mutta toistaalta varmaa tietoa lienee mahdoton saada, jos ei sitten ulkomaan foorumeilta satu löytymään esim. henkilöä joka on erityisesti perehtynyt tuon hotellin toimintaan. Sitten taas sana "saloon" vs. "salon" veitsessä osaltaan vahvistaisi veitsen ikää sinne ennen 1930-lukua, jolloin tietääkseni sana "salon" suurimmalta osin vakiintui parturiliikkeiden käyttöön..?
Re: Charunin restaurointiblogi
Norsunluuta takuuvarmasti molemmat.
Veikkaisin, että tuo Hair Dressing Saloon / Hotel Australia / Sydney olisi T.R. Cadman & Sons:in tekemä, sillä joka toinen partaveitsi Australiassa on kuulemma niiden tekemä. Myös tämän veitsen viivat ovat aika (no joo ) suoraviivaisia, joka on aika yleistä kun katsoa Cadmanin tuotantoa. Ne valmistuivat Bengall-merkiset partaveitsiä noin 200 vuotta (1748-1953), muuten.
Käyttämättömän (ja tietysti hienon) näköinen muuten, täysosuma.
Veikkaisin, että tuo Hair Dressing Saloon / Hotel Australia / Sydney olisi T.R. Cadman & Sons:in tekemä, sillä joka toinen partaveitsi Australiassa on kuulemma niiden tekemä. Myös tämän veitsen viivat ovat aika (no joo ) suoraviivaisia, joka on aika yleistä kun katsoa Cadmanin tuotantoa. Ne valmistuivat Bengall-merkiset partaveitsiä noin 200 vuotta (1748-1953), muuten.
Käyttämättömän (ja tietysti hienon) näköinen muuten, täysosuma.